Kolme vinkkiä pitkään parisuhteeseen

Pitkässä suhteessa elävistä suurin osa jakaa saman ongelman. Vaikka kumppania rakastaisi yli kaiken, ei sängyssä ole enää samaa vipinää ja kipinää kuin suhteen alkuaikoina. Pahimmillaan suhteen alkuvaiheessa ei ole jaettu toiveita ja odotuksia seksin suhteen, jolloin yhteinen elo käy tylsäksi. Vaikka olisikin, aika ja arjen murheet tekevät hallaa seksuaalisuudelle, ellei sitä muista yhdessä vaalia.

Puhukaa, jakakaa ja fiilistelkää

Mikään ei ole parempi lääke tylsyyteen ja haluttomuuteen kuin puhuminen. Keskustelkaa toistenne toiveista ja odotuksista. Suhtautukaa avoimesti toisen ehdotuksiin. Ennen kaikkea ideoikaa yhdessä, sillä suurin osa hauskuudesta on yhdessä puhumisessa.

Voi selvitä, että salaisissa toiveissanne on paljonkin samaa, olivat ne sitten suihinotto sovituskopissa, kumihuppu päässä piiskattavana oleminen tai aikuisviihteen katseleminen yhdessä. Vaikkei olisikaan, sopivasti joustamalla ja hyvällä asenteella löytyy varmasti uusi vaihde menoon.

Olemalla avoimia ja keskustelemalla saatte elämänmittaisen määrän rietasteltavaa!

Ostakaa seksileluja

Tänä päivänä varsinkin nuorempien parien makuuhuoneessa ei ole poikkeus törmätä vibraattoriin, käsirautoihin tai johonkin muuhun seksivälineeseen.

Itse seksilelut eivät ole se jännittävin osuus, vaan tapa jolla niitä hankitaan. Menemällä yhdessä seksikauppaan saa virittäydyttyä tunnelmaan, joka kestää helposti viikonkin. Seksikaupassa voi kiusoitella ja härnätä puolisoaan leikkimielisesti ehdoittelemalla erilaisia välineitä.

Toinen vaihtoehto on jakaa vuorot lelujen ostamisessa: tilatkaa vuorokuukausina netistä erilaisia seksivälineitä kertomatta toiselle, mitä on tulossa. Paketin avaaminen päätyy varmasti sänkyyn!

Ei kannata unohtaa, että monen fetissin toteuttamiseen tarvitaan asusteita, tarvikkeita tai leluja. Toteuttakaa siis itseänne yhdessä.

Miettikää erilaisia asentoja

Jälleen kerran, niin hauskaa kuin erilaisten seksiasentojen kokeileminen onkin, hauskempaa on käyttää mielikuvitustaan yhdessä kullan kanssa niiden keksimiseen! Vaarana on tietysti se, että jos ideat ovat kovin käyttökelvottomia, naiskentelu saattaa mennä huumorin puolelle. Se ei ole vaarallista – nauru kuuluu parisuhteeseen!

Kannattaa kokeilla ottaa uusiin asentoihin mukaan seksivälineitä, sillä niitä voi ja kannattaa käyttää myös yhdessä. Seksisession kuvaaminen voi olla kiihoittavaa, vaikkei sitä lataisikaan nettiin.

Suhtautumalla avoimesti pääsee jo pitkälle. Ripaus mielikuvitusta, runsaasti liukuvoidetta ja avomielinen kumppani vievät kenties kuuhun saakka.

 

Tahko Pihkala

Pesäpalloa tietysti. Mitä muuta sitä voisi kesällä pelata. Pesäpallo on hieno laji jonka on alulle polkaissut itse Tahko Pihkala, joka ei aivan turha mies ole. Tahkon mukaan on nimetty sentään yksi paikka, Tahko nimittäin, sekä puusta tuleva neste, eli pihka. Jälkimmäinen oli huumoria eikä ensimmäinen välttämättä pidä paikkansa.

Se että pesäpallo on varsin mukava laji pitää täysin paikkansa, eikä siinä ole juuri kääntämisen tai vääntämisen paikkaa. Se on vain näin. Itse muistan jo pienenä poikana Saarijärven Pullistuksessa siellä mailaveikkojen joukossa lukkarina tehneeni kovaa jälkeä. Muistavat varmasti vieläkin. Lämpimästi.

Amerikkalaisilla on oma versionsa tästä urheilulajista nimittäin baseball. Baseball se on eri laji kuin mitä pesäpallo, kumpi tuli ensin sitä en tiedä. Japanissa pelataan myös baseballia mutta siellä tehdään paljon muutakin hyvin kyseenalaista tai jopa paheksuttavaa.

Pesäpallon säännöistä en ala kertomaan, sillä lajin pitäisi olla tuttu kaikille. Maila on oleellinen osa tätä peliä, kuten montaa muutakin peliä, ei tosin uhkapeliä mutta teerenpeliä nyt ainakin.

Jos joku kysyy, että mitäs peliä tämä tällainen peli on, niin pesäpallopeliähän se on.

Jonkin verran on tullut sellaista palautetta että nämä minun kirjoitukset olisivat aivan roskaa tai mainostarkoituksessa tehtyjä. Se on heti korjattava, ettei näin ole. On tietysti aivan älyvapaa ajatus, että joku voisi saada leipänsä tällaisten asioiden kirjoittamisesta.

Ei muuta kuin heitterit suksikaa kuuseen, siitä tämän sivun aihe tulee!

 

Ampumahiihto ja ampuminen

ampumahiihto-vedonlyontiHenkilökohtaisesti pidän ampumahiihtoa vähän typeränä lajina. En oikein ymmärrä miksi jonkun pitäisi hiihtäessä vielä ammuskella, eikö siinä suksilla kulkemisessa ole riittävästi riemua?

Kai siinä jotain on oltava joka tekee siitä niin ihmeellisen seksikästä. Erikoista on se, että pitää kesken kisan pysähtyä siihen ladulle jotain arpomaan ja ammuskelemaan. Minun nähdäkseni ne sukset on jalassa sitä varten, että niillä kuljetaan eteenpäin, eikä jatkuvasti pysähdellä täysosumaa jahtaamassa.

Täysosuma pitäisi olla se hiihtokilpailun voitto. Eikä pyssymiehen erikoinen.

Yhdistetyn cuppia katsoin vielä silloin kun Hannu Manninen oli kova sana. Se oli hienoa hommaa se. Ei ole enää Mannisella aktiiviuraa ja senpä takia en enää yhdistettyä seuraa. Joskus laitan tulosvetoon jonkun japanilaisen nimen, Aguri Shimizun tai Akito Wataben. Japanista on tullut paljon hyviä hyppääjiä. Hiihtämisen laita on vähän niin ja näin.

Urheiluvedonlyönnin kannalta ampumahiihto on paljon parempi kun murtomaahiihto tai maastohiihto. Kohteita, joista lyödä vetoa on niin paljon enemmän. Puhumattakaan nyt jostain laskettelusta. Eli vaikka tässä valitan niin seuraan näitä lajeja.

Itse en varmasti harrastaisi. Omasta lompakosta kun maksan tämän harrastuksen niin saan valita mitä lajia vetelen ja minä vetelen luistelutyylillä. Omalla tyylillä.

 

Mistä ostaa sukset?

Kysyn nyt teiltä hyvät blogin lukijat. Mistä te oikein ostatte sukset. Nyt on sellainen tilanne, että halpojen hiihtovälineiden löytäminen olisi oikea jättipotti. Kun on niin tiukasti rahaa, eikä mistään saa oikein lainaa tai jos saa, niin se on kamalan kallista.

Osamaksulla ostin jo monot, tai ostin samalla kaikkea muutakin. Ja niitä vielä jonkin aikaa maksetaan. Toisin kuin sanotaan niin se ei ole kuin laittaisi rahaa pankkiin. Vaan aivan päinvastoin.

Luotolla ostaminen on kyllä todella kallista hommaa. Ehkä jos olisi saanut pankista sellaisen luottokortin missä on maksuaikaa ennen kuin korko juoksee, olisi ollut halvempaa. Mutta tilasin Klarnalla ja siinähän korot ovat kovat.

Että lottovoittaja pitäisi olla tai pitkävedossa tienata ensin 100 000€ ennen kun saisi edes sukset, satans sentään. Monoa pitäisi antaa kaikille isoille pomoille jotka tienaavat miljoonia ja meille tavallisille sukankuluttajille ei jää kuin murusia.

Norjalaiset ovat avanneet tuohon Saarijärven lähelle Espooseen sellaisen uuden kaupan. Siellä on halpaa. Mutta Norjasta tulee kaikki muukin ikävä tässä talviurheilun maailmassa. Iso D, enkä tarkoita Dannya, ja ties mitä muuta. Poraavat öljyä Pohjanmerellä niin että jälkipolville ei jää koko maapalloa. En siksi viitsi ostaa norjalaisilta mitään.

Mikään ei ärsytä tosi hiihtäjää niin paljon kuin Norja. Paitsi ehkä Jari Porttila.

 

Löysin hauskan artikkelin

Ainakin minun mielestäni oli hauska juttu tämä Hikipedian artikkeli hiihtämisestä.

Itselleen ja omalle lajilleen pitää osata myös nauraa. Ja uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä, vaikka olisi hiihtäjä.

Jos ei ihminen ole oma itsensä, ei voi voittaa missään. Ja siitähän hiihdossa on juuri kysymys. Voittamisesta. Ja voiton tavoittelusta, ei sellaisella tavalla kuin yrityksissä tavoitellaan voittoa, usein epäreilusti, vaan todellakin rehtiä peliä.

Tosin kun lukee uutisia näistä norjalaishiihtäjistä, Terese Jorthaugista ja muista, niin miettii että siellä pelataan eri säännöillä. Että peli ei ole vilipitöntä, niinkuin Savon perukoilla sanotaan.

Tällaiset huijarit pitäisi sulkea kaikista huippu-urheilun tapahtumista kokonaan pois. Ja se on tasaraha se. Mitä vielä Norjasta paljastuukaan? Ensin on dopingia, mitä muuta sitten, oikaistaanko ladulta sopivassa kohdassa vai järjestelläänkö vedonlyönnin tuloksia etukäteen?

Olihan meillä Suomessa oma doping-skandaali Lahdessa aikanaan. Silloin Myllylä ja kumppanit sentään suoraselkäisesti ottivat vastuun, tai ainakin melkein suoraselkäisesti, ketään kumppania syyttelemättä. Ja media ottaa osansa. Suoranaista sosiaalipornoa etten paremmin sanoisi.

Mutta hyviä hiihtohetkiä.

 

Kolme parasta tapaa liikkua

Tässä kirjoituksessa yritän kertoa mielestäni kolme parasta tapaa päästä liikunnan makuun. Ja varmaan sivuston aiheesta arvaatkin jo mikä on mielestäni paras tapa saada syke nousemaan ja hiki pintaan.

Hiihtäminen on parasta!

Tietysti! Hiihto se on se laji jota olen lapsesta asti rakastanut. Ja jos ei hiihto sovi, niin jokin muu talvilaji, vaikka laskettelu. Kunhan saa olla suksilla.

Jos asut Helsingissä niin ihan keskustassa ei pääse hiihtämään. Mutta vaikka Paloheinästä alkaa jo löytyä sopivaa maastoa jossa kaivaa sauvat esiin ja monot jalkaan.

Muualla Suomessa voisikin sanoa että kaikki paikat sopivat hiihtämiseen. Esimerkiksi tämä Saarijärvi jossa itse asun on yhtä hiihtoputkea!

Numero 2: seksin harrastaminen

Seksin harrastaminen hiihtohississäEn ensin meinannut kehdata sanoakaan, että rakasteleminen on aivan loistavaa liikuntaa!

Mutta kun näin netissä kuvan, missä pariskunta harrastaa seksiä hiihtohississä niin piti ottaa tämäkin aihe esiin.

Seksiä voi harrastaa niin monella eri tavalla. Se voi olla joko kiihkeää ja nopeata tai sitten pitkäkestoista ja hidastempoista, tai vaikka kiihkeää ja pitkäkestoista! Kaikki käy, kunhan on sopiva kumppani. Ja jos ei ole niin kyllä sooloseksi käy kuntoilusta siinä missä muukin.

Sooloseksiä tai pariskunnan eroottisia hetkiä jos haluaa piristää, kannattaa suunnata johonkin seksikauppaan. Sieltä saa seksilelut, kaikki välineet ja hiihtäjälle itsestäänselvää on tietysti että liukua pitää olla. Mikäs siihen sopisi paremmin kuin liukuvoide. Ala vaikka heti selailemaan.

Kolmonen – rauhallinen maastossa kävely

Maastossa kävely ei ole kovin trendikästä, seksikästä tai hottia, mutta hauskaa se on! Jos säät eivät suosi hiihtämistä, esimerkiksi syyspimeillä on vaikea saada suksia liukumaan oikein kun ei ole lunta, maastossa käyskentely on superhyvä vaihtoehto.

Tärkeintä on pitää sellainen sopiva peruskunto yllä. Voisin vaikka lyödä vetoa, että maastokävelyn harrastajat elävät paljon pidempään kuin muut miehet ja naiset.

Eikun hommiin, vaatteita pois ja monoja jalkaan!